Tämä päivä on mennyt pienessä sumussa ja unohtuu yksinkertaisimpiakin asioita. Otsikossa ei siis ole virhettä, vaan kertoo tämän päivän ajatuksen juoksusta. Viime yönä meidän pikkuneiti päätti puolenyön aikaan herätä ja olla pirteä. TÄH? Ei noin ole tehty sitten kuukauden iän. Mikään ei toiminut nukahtamiseen; ei tassutus, syli, maito, kipulääke, mikään. Kaikkea piti kokeilla, myös kipulääkettä, koska hampaita on tulossa. Neljältä hän sitten viimein nukahti syliini ja vein takaisin omaan sänkyynsä unille. Lopussa hän ei enää ollut pirteä vaan yliväsynyt. Silti piti valvoa. Juuri, kun luulin hänen nukahtaneen, vierestä kuului "bääbääwääwääbääwää". Seurustella olisi pitänyt. Luettiinkin kirjaa, ettei olisi mennyt ihan itkemiseksi, koska itkettihän se, kun yritettiin nukuttaa vaikkei nukuttanut.
Tänään minulla oli kampaaja ja ajomatkaa sinne jonkin verran. Sukulaiseni on kampaaja, joka leikkaa ja värjää hiukseni, joten siksi tällainen järjestely. Oli aikamoinen työ pysyä hereillä tuolla loskan seassa ja varsinkin skarppina olemisessa piti skarpata... (täh?) Sain kivan tukan. Otsatukka pitkästä aikaa ja raidat värjättiin piiloon. Olen nyt yksivärinen ruskeatukka :)
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
maanantai 2. tammikuuta 2012
Vuodenvaihdetta ja vapaan jatkumista
Mukavaa tätä vuotta kaikille!!
Vuosi vaihtui meillä melkoisen rauhallisesti. Meille tuli kaveriperhe kylään. Saatiin hyvissä ajoin lapset nukkumaan, tarkoituksena mennä ulos puolilta öin katsomaan raketteja. No kuitenkin tämä jäi vain hyväksi ajatukseksi. Meidän pikku neiti päätti havahtua 23:30 ja nukahti takaisin vasta 02:00. Se oli hyvä aika meille aikuisillekin mennä unille. Ei siis nähty yhden yhtä rakettia tänä vuonna. Tinatkin jäi valamatta. Noh, tällä kertaa näin. Onneks oli molemmat lapsellisia perheitä, niin vieraatkin ymmärsivät illan kulun myötäeläen... Seuraavana yönä tosin meidän neiti nukkui levollisesti eikä edellisyön härdellistä ollut tietoakaan. Tänäänkin hän nukahti nopeasti, toivottavasti myös nukkuisi levollisesti pienestä nuhasta huolimatta.
Päätettiin mieheni kanssa, että jatkan hoitovapaata vielä syksyyn/vuoden loppuun. Ihanaa :) Ainoa, mikä hieman häiritsee, on jääminen lähestulkoon täysin mieheni tulojen varaan. Olen koko aikuisikäni tullut toimeen omillani ja tilanne on hämmentävä. Jotenkin alentavaa pyytää rahaa, jos haluaisi jotain ostaa ja sitä on ikään kuin tilivelvollinen ostoksistaan. En ole koskaan ollut kova tuhlailija tai mitään, mutta silti...
Vuosi vaihtui meillä melkoisen rauhallisesti. Meille tuli kaveriperhe kylään. Saatiin hyvissä ajoin lapset nukkumaan, tarkoituksena mennä ulos puolilta öin katsomaan raketteja. No kuitenkin tämä jäi vain hyväksi ajatukseksi. Meidän pikku neiti päätti havahtua 23:30 ja nukahti takaisin vasta 02:00. Se oli hyvä aika meille aikuisillekin mennä unille. Ei siis nähty yhden yhtä rakettia tänä vuonna. Tinatkin jäi valamatta. Noh, tällä kertaa näin. Onneks oli molemmat lapsellisia perheitä, niin vieraatkin ymmärsivät illan kulun myötäeläen... Seuraavana yönä tosin meidän neiti nukkui levollisesti eikä edellisyön härdellistä ollut tietoakaan. Tänäänkin hän nukahti nopeasti, toivottavasti myös nukkuisi levollisesti pienestä nuhasta huolimatta.
Päätettiin mieheni kanssa, että jatkan hoitovapaata vielä syksyyn/vuoden loppuun. Ihanaa :) Ainoa, mikä hieman häiritsee, on jääminen lähestulkoon täysin mieheni tulojen varaan. Olen koko aikuisikäni tullut toimeen omillani ja tilanne on hämmentävä. Jotenkin alentavaa pyytää rahaa, jos haluaisi jotain ostaa ja sitä on ikään kuin tilivelvollinen ostoksistaan. En ole koskaan ollut kova tuhlailija tai mitään, mutta silti...
torstai 29. joulukuuta 2011
Kotiäitiydestä
Olen miettinyt, että haluaisin jäädä kotiin mukelon kanssa mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Ajatus siitä, että joku toinen näkee kehittymisen ja ensimmäistä kertaa tapahtuvat asiat, on vieras. Löysin sattumalta Facebookista linkin, jonka takaa löytyy lueteltuna 21 syytä jäädä kotiin. Varsinkin lopussa ollut runo oli aika koskettava. Koko juttu löytyy osoitteesta: http://www.lily.fi/juttu/21-syyta-jaada-kotiaidiksi, laitan tähän suorana kopiona tuolta sen runon:
Runo äidiltä
Olen tuhlannut lapseni lapsuuden
myynyt pois halpaan hintaan
pienen käden kosketuksen
herkän hymyn
antanut pois vaihtuville hoitajille
joille se ei mitään merkinnyt
Annoin pois
lasteni lapsuuden
oman äitiyteni
Ne ainoat
jotka olisivat jotain merkinneet
lapsilleni ja itselleni
yhdessä kasvamisen kipu ja riemu
Sillä urani unohtuu
mutta lapset kasvavat
siirtävät seuraavalle sukupolvelle
sen minkä jäivät saamatta.
(Anja Porio "Kuuntelen sydämeni ääntä, valitut runot 1979-1996")
Laiskajaakko päivää!!
Pikku neiti on unilla pihalla ja meikäläinen se jumittaa koneella, vaikka hommaa olisi jos jonkinnäköistä tässä kotosalla. Pitkäkarvainen koira kun on taloudessa, niin arvata saattaa hiekan ja irtokarvojen määrän ihan vaan jo päivän tai kahden imuroimattomuuden jälkeen. Yleensä yritän kerran päivässä imuroida, ettei ole tuon "eläväisen lattialuutun" vaatteet ihan karvoissa. Olen miettinyt jo vaatteiden tuunausta mikrokuituliinalla... en ole vielä toteuttanut.
Nyt jos lopettaisin tämän koneella jumituksen ja joisin tuon kahvini, niin ehtisin puuhata yhtä jos toista. Minulla on paha tapa purnata illalla miehelleni, jos en ole jotain ehtinyt päivällä hoitaa... ja miksiköhän en. Nyt ryhtiliike. Edes täksi päiväksi :)
Nyt jos lopettaisin tämän koneella jumituksen ja joisin tuon kahvini, niin ehtisin puuhata yhtä jos toista. Minulla on paha tapa purnata illalla miehelleni, jos en ole jotain ehtinyt päivällä hoitaa... ja miksiköhän en. Nyt ryhtiliike. Edes täksi päiväksi :)
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
Voi laiskuus
Voi jösses, kun olen ollut taas niin ahkera kirjoittelija. Olen kyllä ajatellut blogia monesti ja mitä siihen sinä päivänä kirjoittaisin... mutta sitten on taas jo seuraava päivä ja se kirjoittaminen unohtui.
Meillä on jo oman arvonsa tunteva pieni neiti, joka konttaa sujuvasti joka paikkaan. Ja kovaa meneekin. Mielipuuhaa on pyykkitelineen tyhjennys, ei väliä onko pyykki märkää vai kuivaa. Tässä välissä oli myös koiran kupin räpläys -kausi, mutta se meni onneksi ohi. Muutama kielto ja kastunut hiha siihen tarvittiin. Ehtipä tuo neitokauno myös maistaa koiran raksuakin, ennen kuin äiti ehti paikalle.
Kehitys on ollut tosi huimaa. Yhdessä viikossa opittiin istumaan, seisomaan tukea vasten ja konttaamaan. Nyt seisottaisiin koko ajan ja kävelläänkin tuen kanssa. Ihana pieni. Kohta hän jo juoksee!
Koiran kanssa käytiin agilitykisoissa reilu viikko sitten. Ei sieltä kummempaa menestystä tullut, mutta ai että oli ihana käydä vähän pyörähtämässä aikaa vastaan!!
Täällä on ollut parina päivänä kova myräkkä. Lähimetsässä on ollut polkuja poikki kaatuneiden puiden vuoksi. Minä hyödynsin näitä puita ja napsin niistä jäkäläisiä oksia. Tarkoitus olisi askarrella jotain. Saas nähdä mitä :)
Meillä on jo oman arvonsa tunteva pieni neiti, joka konttaa sujuvasti joka paikkaan. Ja kovaa meneekin. Mielipuuhaa on pyykkitelineen tyhjennys, ei väliä onko pyykki märkää vai kuivaa. Tässä välissä oli myös koiran kupin räpläys -kausi, mutta se meni onneksi ohi. Muutama kielto ja kastunut hiha siihen tarvittiin. Ehtipä tuo neitokauno myös maistaa koiran raksuakin, ennen kuin äiti ehti paikalle.
Kehitys on ollut tosi huimaa. Yhdessä viikossa opittiin istumaan, seisomaan tukea vasten ja konttaamaan. Nyt seisottaisiin koko ajan ja kävelläänkin tuen kanssa. Ihana pieni. Kohta hän jo juoksee!
Koiran kanssa käytiin agilitykisoissa reilu viikko sitten. Ei sieltä kummempaa menestystä tullut, mutta ai että oli ihana käydä vähän pyörähtämässä aikaa vastaan!!
Täällä on ollut parina päivänä kova myräkkä. Lähimetsässä on ollut polkuja poikki kaatuneiden puiden vuoksi. Minä hyödynsin näitä puita ja napsin niistä jäkäläisiä oksia. Tarkoitus olisi askarrella jotain. Saas nähdä mitä :)
sunnuntai 17. heinäkuuta 2011
Evakkomatkalla
Olen evakkomatkalla tytön kanssa. Kotona on remontti. Meille tulee uusi kylppäri ja sauna. Ihanaa. On sitä odotettukin. Valitsin kaakelit, tulee tumman harmaata 10x10 laattaa lattiaan, harmaata 40x25 laattaa suihkun kohdalle vaakaan ja sitten muualle seiniin 40x25 valkoista laattaa pystyyn. Saunaan tulee kiukaan taa sellaista kivaa koristekiveä. Tulee varmasti hieno! Totta kai tulee, miehenihän sen tekee :)
Olen nyt maalla tytön kanssa. Ihanaa lomailla. Samalla näkee paljon kavereita, joita on aina halunnut nähdä viikonloppureissuilla, mutta ei ole ollut koskaan aikaa. Nyt ei ole kiire. Kotiin pitää mennä viikon päästä, kun tytöllä on 5kk neuvola. Alkavalla viikolla tyttö on sen 5kk ja saisi jo aloittaa puurojen maistelun sekä lihat. Ollaan hiljakseen aloiteltu soseita jo. Hän rakastaa ruokaa eikä sylje pois tai nyrpistele. Siksi olen hyvillä mielin ruokaa antanut. Aiemmin olin ajatellut 6kk täysimetystä, mutta koska tyttö selvästi nauttii ruuasta, olen hieman löysännyt ajatteluani. Nautin silti yhteisistä imetyshetkistä enkä ole pitänyt kiirettä lisätä soseruokien määrää vuorokaudessa. Alunperin terkkari sanoi, että voisi viikossa aloittaa yhden ruokakerran ja sitten pikku hiljaa välipalan ja kuukauden soseilun jälkeen pitäisi olla kaksi lämmintä ruokaa ja välipala ja sitten pikku hiljaa jo ilta- ja aamupuuroakin. Noh, meillä mentiin pitkään pelkän perunan ja porkkanan maistelulla lounasaikaan ja vasta tällä viikolla lisäsin maissia mauksi. Nyt ollaan myös välipala otettu soseen muodossa, mutta silti sitä maitoakin menee.
Jotenkin on haikeaa, kun vauvani alkaa jo syömään pikku hiljaa samaa kuin me muut. Toisaalta ihanaa, mutta toisaalta sitä haluaisi pitää sen pikku vauvan itsellään mahdollisimman pitkään. Onneksi sitä imetystä ei tarvitse kokonaan imettää vaan niistä hetkistä voi vielä nauttia monta kuukautta :)
Olen nyt maalla tytön kanssa. Ihanaa lomailla. Samalla näkee paljon kavereita, joita on aina halunnut nähdä viikonloppureissuilla, mutta ei ole ollut koskaan aikaa. Nyt ei ole kiire. Kotiin pitää mennä viikon päästä, kun tytöllä on 5kk neuvola. Alkavalla viikolla tyttö on sen 5kk ja saisi jo aloittaa puurojen maistelun sekä lihat. Ollaan hiljakseen aloiteltu soseita jo. Hän rakastaa ruokaa eikä sylje pois tai nyrpistele. Siksi olen hyvillä mielin ruokaa antanut. Aiemmin olin ajatellut 6kk täysimetystä, mutta koska tyttö selvästi nauttii ruuasta, olen hieman löysännyt ajatteluani. Nautin silti yhteisistä imetyshetkistä enkä ole pitänyt kiirettä lisätä soseruokien määrää vuorokaudessa. Alunperin terkkari sanoi, että voisi viikossa aloittaa yhden ruokakerran ja sitten pikku hiljaa välipalan ja kuukauden soseilun jälkeen pitäisi olla kaksi lämmintä ruokaa ja välipala ja sitten pikku hiljaa jo ilta- ja aamupuuroakin. Noh, meillä mentiin pitkään pelkän perunan ja porkkanan maistelulla lounasaikaan ja vasta tällä viikolla lisäsin maissia mauksi. Nyt ollaan myös välipala otettu soseen muodossa, mutta silti sitä maitoakin menee.
Jotenkin on haikeaa, kun vauvani alkaa jo syömään pikku hiljaa samaa kuin me muut. Toisaalta ihanaa, mutta toisaalta sitä haluaisi pitää sen pikku vauvan itsellään mahdollisimman pitkään. Onneksi sitä imetystä ei tarvitse kokonaan imettää vaan niistä hetkistä voi vielä nauttia monta kuukautta :)
lauantai 28. toukokuuta 2011
Sataa, sataa, ropisee
Taas sataa vettä. Tyhmää. Koira kävi leikkimässä pihalla, kun olin sisällä tytön kanssa. Nyt koiralla on kuratassut. Pitäisi käydä huuhtelemassa ne kylppärissä. Äh. Ei meinaa jaksaa. Siksi ei meinaa jaksaa, kun viime yönä tyttö herätti jostain syystä myös keskellä yötä eli kolmen aikaan. Yleensä meillä nukutaan koko yö iltakymmenestä aamuviiteen - -seitsemään. Sitten syödään ja nukutaan vielä kolmisen tuntia. Heräsi tyttö varttia vaille kuusikin syömään. Kuudelta olin itse takaisin nukkumassa. Seitsemältä alkoi kuulua tuttua huutelua lastenhuoneesta. Olin varma, että tyttö on siellä pirteenä hereillä ja päätti aloittaa viikonlopun aikaisin. Eip. Siellä se puolihorteessa huuteli. Silmät oli kiinni ja vähän se niitä raotteli, mutta selkeesti unessa. Menin takaisin nukkumaan. Melkein jo otin hänet viereeni syömään, kun olin varma, että kohta hän herää. Eip. Hyvä, etten ottanut, hän heräsi yhdeksältä. Sade on siinäkin mielessä ikävä, että sinne on ikävä lähteä lenkkeilemään vaunujen kanssa. Niinpä tyttö nukkuu nyt tässä sisällä. Tai tuolla se taitaa vielä hereillä olla sängyssään. Odottaa Nukkumattia. On toki sateessa hyviäkin puolia! Ilmasta tulee ihanan raikas ja kasvit saa vettä :)
Kasveista puheenollen. Kohta pitäisi kylvää siemenet kasvimaalle. Alkaa olla jo aikalailla hallanvaara kadonnut. Ituperunaa taitaa olla tuolla kellarissa jo valmiina, mutta sipulit pitää käydä ostamassa. Olen miettinyt, että muuttaisinkohan tuon kasvimaan syksyllä mansikkamaaksi. Ainakin vähän mansikkaa pitää laittaa, niin seuraavana kesänä tyttö saa käydä hakemassa aamupuurolle makua omalta pihalta :)
Mun olisi pitänyt tänä viikonloppuna haravoida piha puunkaatoroskasta ja muutenkin puuhailla ulkosalla. En taida tuonne tuuleen lähteä kastumaan. Surullista, että harakka oli keksinyt tehdä pesän meidän pihan pihtaan, joka nyt kaadettiin. Hämmentyneitä harakoita ollut pari kappaletta tässä pihalla. Ei varmaan tarvitse sanoa, että ei oltu huomattu tuota pesää ennen kaatamista. Kaatunutta puuta raivatessa mieheni huomasi muutamia pesiä maassa. Pari ilmeisesti edellisvuotisia. Eipä nuo harakat mun lempilintuja ole, mutta silti harmittaa, että se pesä tuhoutui.
Kasveista puheenollen. Kohta pitäisi kylvää siemenet kasvimaalle. Alkaa olla jo aikalailla hallanvaara kadonnut. Ituperunaa taitaa olla tuolla kellarissa jo valmiina, mutta sipulit pitää käydä ostamassa. Olen miettinyt, että muuttaisinkohan tuon kasvimaan syksyllä mansikkamaaksi. Ainakin vähän mansikkaa pitää laittaa, niin seuraavana kesänä tyttö saa käydä hakemassa aamupuurolle makua omalta pihalta :)
Mun olisi pitänyt tänä viikonloppuna haravoida piha puunkaatoroskasta ja muutenkin puuhailla ulkosalla. En taida tuonne tuuleen lähteä kastumaan. Surullista, että harakka oli keksinyt tehdä pesän meidän pihan pihtaan, joka nyt kaadettiin. Hämmentyneitä harakoita ollut pari kappaletta tässä pihalla. Ei varmaan tarvitse sanoa, että ei oltu huomattu tuota pesää ennen kaatamista. Kaatunutta puuta raivatessa mieheni huomasi muutamia pesiä maassa. Pari ilmeisesti edellisvuotisia. Eipä nuo harakat mun lempilintuja ole, mutta silti harmittaa, että se pesä tuhoutui.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)